Kotona oloa ja matkustamista ajatuksissaan voi tehdä samaan aikaan,
mietin
 kun katselen sängystäni ikkunan takana taivaanrantaa piirtelevää rakasta vaahteraa
se saa joka päivä taakseen uskomattoman kauniita värejä,

unissani

peiton alla torkkuessani samalla kun niistän kevätflunssa
lukiessani,
Heli Laaksosen runot ovat vieneet minut mennessään,
(hän on tulossa Helsinkiin kirjastokierrokselle -jipii 5.5. Lauttasaaren kirjastoon mm)

kuunnellessani matkalle lähtevän haaveita.

Pakkaan laukkuni joka päivä edelleen kuin ajatellen etten tiedä missä illalla sen puran.
Todellakin voi ja saa  oppia hitaasti.Hassua miten nopeasti taas oivaltaa sen mikä vei aikaa.
On hyvä olla myös itselleen lempeä.
Odotan ylihuomenna vihdoinkin alkavaa toukokuuta.
Ajatuskin hymyilyttää.
Ajatus sinulle ystäväni kevättuulen matkassa.Voi hyvin.

"Onni on sitä että meillä on jotakin tehtävää,
joku jota rakastaa ja jotakin mitä toivoa."
Mike Yaconelli
Tästä keväästä ajattelen kuten  mummini sanoi "Asioilla ja astioilla on tapana järjestyä."
Kesälomakalenteri on taas keittiönseinällä.
Ja pieniä asioita ,joista koostuu odotuksen ilo, vireillä
On pakko myöntää että olen väsynyt mutten ole lainkaan toivottoman väsynyt.
Pihallamme seisoo jo päivävarjo kuin ihmetellen aurinkoa ja lokkien lentoja .Se seisoo pihapöydän kaverina ...ehkäpä siihen löytyy jalkakin...mies muisteli että saattaa muistaa mihin sen talvensäilöön asetteli.

Päivät punoutuvat tästä hetkestä  huomiseen jatkuvina ja niin varmoina kuin aallot palaavat uudelleen ja uudelleen rantaa vasten.En tee mitään ja teen koko ajan jotakin.Tärkeää ja jokapäiväistä.On huolia ja on iloa.Tämä kevät on nyt tälläinen.Hyvä kevät tämä kevät on ollut kuitenkin sillä olen saanut lukea ja leipoa sopivasti ja se on minulle tärkeää.Molemmat.

Sarilta sain vinkkinä Allan Wattsin "Epävarmuuden viisauden"ja luen sitä jo toista kertaa enkä varmasti viimeistä.

Helena vinkkasi "Tietoisen läsnäolon oppaan vanhemmille".Kirja ,jota luen nauttien ja iloiten.

Johanna Venton runoilijana löysin kuin  uudelleen ,ihmettelen miten olin unohtanut hänen tekstinsä "Ilman karttaa" on koskettava ja hiljalleen luettava.

Siskoni lainasi "Kun mustarastas laulaa" Linda Olssonin kirja .Niin viehättävä ,oikeasti suloinen !

Nostalginen olo jonkinlainen haikeuskin,joka aina  keväällä saa minut etsimään tyttövuosien tai nuorenäidin -ajan kirjoja -sai etsimään  Pirjo Manniset hyllystäni -niinpä parhaillaan lueskelen "Antoniaa ja irlantilaista kevättä" 

Kesälomalistat

uudet punaiset tennarit

rakas pyörä

uusi kahvimuki

pienen pojan kirkas katse ja ensimmäiset hymyt 

suklaa

ja mustarastaan laulu.

Iloitsen  kaikista

paljon.

Lämpöinen ajatus sinulle omaan arkeesi ja huhtikuuhun joka vielä on viileä.Ihan pian on paljaiden varpaiden ja myöhään pihalla istuttujen iltojen aika.

nyt

"Pitäisi riittää ,olet onnellinen."

Pirkko Soininen "Murretut värit"runoteos v 2013

Hymyjä
uuden ihmeen  edessä
hiljaisuutta joka puhuu
teetä ja kahvia -muki kulkee matkassa ja löytyy milloin mistäkin
itsensä kuuntelua ja kuorolaulun yhteisen sävelen ilo
kirkkaita aamuja
urheutta rakkaimmassa
unelmia.
Ei voi olla liikaa.
Tervetuloa huhtikuu.Olet askel kohti kesää vielä aika usein kumisaappaissa vielä mutta ihan pian -
puukengät kopisevat pihalta uuteen päivään.

"Olen unohtanut kirjoittaa ,että viime sunnuntaina näin ensimmäisen perhosen ja se oli kellanruskea.Istui asfaltilla ja näytti olevan kylmissään ja koska minulla oli kukkanen napinlävessä,annoin sen asettua sille ja sitten se kulki mukanani koko bulevardin matkan.Tänään näin toisen, kellanvalkoisen.Se lensi korkealle"
Tove Janssonin Kirjeitä
Kevät kulkee ilosta suruun kuin vuoristorata.Enkä pidä enää (kuten nuorena) vuoristoradasta ja sen kyydissä olosta  ollenkaan.Mietin tätä kaikkea mitä jokapäivän elämäksi kutsutaan ja huomaan  pienuuteni.Ajatukset ovat  kovin levällään ja  yritän saada ne nippuun sieväksi solmittuina.Välillä se onnistuu paremmin välillä ei ollenkaan.Ja niitä  nippuja on pitkin laukuani pieninä muistikirjoihin kirjattuina mietteinä.Eikä jatkuva keskeneräisyyteni  toisaalta haittaa lainkaan. Se antaa tilaa ja ilmaa hengittää.Joskus luulin että osaan jo paljon nyt huomaan että opettelua on kokoajan lisää.Olen edelleen se laituri ,johon perhe saapuu lähdöissään ja tuloissaan.Ja hetkittäin huomaan en kaipaakaan muuta.Saan olla se  ,joka ottaa ketjut vastaan ja päästää ne menemään.En kysele kysymysten ilosta tai täyttääkseni hiljaisuutta, annan nuorilleni tilaa.On aikaa odottaa ,toisin kuin ennen, vastauksia ,joita en olisi osannut edes kysyä. Se on parhainta.Kädessäni- kuten ennenkin-  on hänen kätensä.Tänään.Huomenna.

Toivon sinulle ,joka tämän luit, kaikkea hyvää juuri nyt.Voi hyvin.