Armo on sana joka on pujahdellut ajatuksissani tänä syksynä.Olen katsellut ja kuunnellut rakkaitani ja työn takia kohtaamiani uudenlaisella rauhallisuudella.Ihmetellen mistä levollisuus löysi minut.
On ollut uudenlaisia keskusteluita täysin vieraiden kanssa ,jotka ovat bussissa viereeni istahtaneet tai kaupan jonoissa edessäni seisoneet.Keskusteluita ,joissa on ollut mukana viisautta, jota olen tutuilta ja vierailta kuullut- naurua jota olemme jakaneet siinä hetkessä joka tuli yhteiseksi.
Välillä ihmettelen ihan hiljaa,mistä tämä kaikki tulee?Mitä tapahtuu kun katse,hymy ja ohikulkenut hipaisevat pehmeästi hetkessä?
On helpottavaa ollut huokaista itselleenkin nyt en jaksa
Olisiko se sitä armoa myös itselleen?Rohkeutta antaa valon kulkea erilaisissa hetkissä -myös siellä meren tuoksuisessa rakkaiden lepopaikassa?
Rohkeutta ottaa aikaa ja tilaa itselleen.
Tässä on hyvä.
Armo on ihana sana <3
VastaaPoistaOn se .Voi niin se on!
PoistaJuuti nuo kohtaamiset - oli se sitten kaupan kassajonossa tai uimahallin saunanlauteilla. Se pieni hetki, kun virittyy toisen ihmisen kanssa samalle taajuudelle ja kanssakäyminen tulee kuin itsestään. Ne ovat arjen helmiä. Niitä toivon itse kullekin kantamaan arkisen ahertamisen ja ehkä kiireen tai raskaidenkin ajatusten keskellä. Hymyjä marraskuuhusi t. Nina
VastaaPoistaSanoitpa taas niin mukavasti.Kiitos .Hymy täältä sinulle Nina.
PoistaMaria
Armo on ollut minunkin syksyssäni monella tapaa mukana. Vaikeinta on olla itselleen armollinen ja oppia hyväksymään itsensä juuri tällaisena. Mutta se on ainoa tie siihen, että voi hyväksyä myös muut, armahtaa muita. Aurinkoa syksyysi!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi.Kaikkea hyvää sinulle.
VastaaPoista