matkalla

maanantai 28. joulukuuta 2015
lauantai 12. joulukuuta 2015
Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruoka.
Ole onnellinen nyt,
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.
Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.
Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.
Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki.
Anne-Mari Kaskinen
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruoka.
tänään luonasi on hän,
joka vierelläsi tahtoo käydä matkaa.
Ole onnellinen nyt,
katso silmiin ystävän.
Tätä hetkeä et huomenna voi jatkaa.
Ole onnellinen nyt,
kaikki mitä kauan hait,
tässä on nyt elämäsi juhlahetki.
Ole onnellinen nyt,
kuinka suuren lahjan sait,
kuinka rikas onkaan tämän päivän retki.
Anne-Mari Kaskinen
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Armo on sana joka on pujahdellut ajatuksissani tänä syksynä.Olen katsellut ja kuunnellut rakkaitani ja työn takia kohtaamiani uudenlaisella rauhallisuudella.Ihmetellen mistä levollisuus löysi minut.
On ollut uudenlaisia keskusteluita täysin vieraiden kanssa ,jotka ovat bussissa viereeni istahtaneet tai kaupan jonoissa edessäni seisoneet.Keskusteluita ,joissa on ollut mukana viisautta, jota olen tutuilta ja vierailta kuullut- naurua jota olemme jakaneet siinä hetkessä joka tuli yhteiseksi.
Välillä ihmettelen ihan hiljaa,mistä tämä kaikki tulee?Mitä tapahtuu kun katse,hymy ja ohikulkenut hipaisevat pehmeästi hetkessä?
On helpottavaa ollut huokaista itselleenkin nyt en jaksa
Olisiko se sitä armoa myös itselleen?Rohkeutta antaa valon kulkea erilaisissa hetkissä -myös siellä meren tuoksuisessa rakkaiden lepopaikassa?
Rohkeutta ottaa aikaa ja tilaa itselleen.
Tässä on hyvä.
On ollut uudenlaisia keskusteluita täysin vieraiden kanssa ,jotka ovat bussissa viereeni istahtaneet tai kaupan jonoissa edessäni seisoneet.Keskusteluita ,joissa on ollut mukana viisautta, jota olen tutuilta ja vierailta kuullut- naurua jota olemme jakaneet siinä hetkessä joka tuli yhteiseksi.
Välillä ihmettelen ihan hiljaa,mistä tämä kaikki tulee?Mitä tapahtuu kun katse,hymy ja ohikulkenut hipaisevat pehmeästi hetkessä?
On helpottavaa ollut huokaista itselleenkin nyt en jaksa
Olisiko se sitä armoa myös itselleen?Rohkeutta antaa valon kulkea erilaisissa hetkissä -myös siellä meren tuoksuisessa rakkaiden lepopaikassa?
Rohkeutta ottaa aikaa ja tilaa itselleen.
Tässä on hyvä.
perjantai 23. lokakuuta 2015
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Sain kysymyksiä Mäntylästä .Kiitos sinulle ystäväni.
1. Runoa vai proosaa ?
Proosaa (juuri nyt Mazzarellan Aurinkokissan vuosi)
2. Kesä vai talvi ?
Kesä .En tykkää enää kylmästä,mutta kestän sen villasukilla ja teemukin voimalla.
3. Aamu vai ilta ?
Ilta.Ilta on vielä nuori sanoi isäni kun kello lähenteli 23...
4. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Puoliksi täynnä kylmää raikasta vettä
5. Kukkia vai kynttilöitä ?
Kynttilöitä aina ja joka päivä keittiön pöydällä palamassa
6. Aurinko vai takkatuli ?
Aurinko .Aurinkolasit.Kimaltava meri.
7. Työ vai vapaa-aika ?
Vapaa-aika josta nautin hyvän työpäivän jälkeen
8. Punainen vai valkoinen ?
Valkoinen ruusu
9. Eniten harmittaa ?
10. Parasta elämässä ?
Tämä kaikki tässä ympärilläni ja lähelläni,sydämessäni
11. Suurin toiveesi?
Huomennakin on hyvä päivä
maanantai 21. syyskuuta 2015
Askeleet pysähtyvät ja kulkevat.Kadut ovat vuorotellen auringon hohtavat välillä sateen piiskaamat.
On ollut syksy ,joka on ollut kuin elämän vuoristorataa.Nautin pysähtymisestä jolloin kuuntelen tuulta ja tunnustelen ilmaa ympärilläni.Ei ole mitään hätää vaikkei ole helppoakaan.Toivon ettei sinullakaan.
On ollut syksy ,joka on ollut kuin elämän vuoristorataa.Nautin pysähtymisestä jolloin kuuntelen tuulta ja tunnustelen ilmaa ympärilläni.Ei ole mitään hätää vaikkei ole helppoakaan.Toivon ettei sinullakaan.
tiistai 25. elokuuta 2015
maanantai 27. heinäkuuta 2015
En näe hänen silmissään mitään surua,että hänen siinä tapauksessa täytyy jättää minut.Häntä huolestuttaa matkatavara,mitä vaatteita ja kirjoja hän ottaisi mukaan kotoa.Aavistan hänen etäisessä katseessaan,niin tunteettomassa kun äidin hylkääminen on kysymyksessä ,tulevat päivät-ehkä muutaman vuoden kuluttua.Ja olen kiitollinen,koska nopeana välähdyksenä näen mikä minulla kerran on edessä.Ero,jossa minä olen itkevä osapuoli.Hänen mielensä on jo kaukana teillä,joille en saa seurata häntä."
Liv Ullmann Muutos
tiistai 21. heinäkuuta 2015
torstai 9. heinäkuuta 2015
"Muistot mummolasta yhdistyvät useinmiten muistoihin lapsuudesta,ja ne ovat siten häivähdyksenomaisia,nostalgisia ja hassuihin yksityiskohtiin keskittyviä.Yksi muistaa ison vaahteran luoman hämärän mummon verannalla,toinen mökkitieltä mummolle poimimansa kukkakimput.Moni muisto saa merkityksensä vasta jälkikäteen.Jos jokin on jäänyt vaivaamaan,muistoihin on pitänyt hakea selkoa aikuisiällä järkeistämällä tai kyselemällä."
Mummoillen henkisen mummon käsikirja Henna-Kaisa Sivonen
Tänä kesänä ymmärrän mitä kaikkea kannan mukanani omista mummoistani omassa isovanhemmuudessani.Miten samalla tavalla sipaisen lapsenlapsen hiukset pois poskilta kun oma Saimi-mummoni teki.Letitän letin pienelle ja laitan siihen nauhan.Sekoitan kastiketta pannulla ja käteni on kuin huomaamatta selän takana kuin Hilda-mummillani.Ja muistan viileät aamut jolloin mummin pehmeät kädet nostivat viltin päälleni kun olin puoliunissani potkaissut sen lattialle.Ja jatkoin untani tietäen unessani jo pian aamulla paistaa taas aurinko.
Mummoillen henkisen mummon käsikirja Henna-Kaisa Sivonen
Tänä kesänä ymmärrän mitä kaikkea kannan mukanani omista mummoistani omassa isovanhemmuudessani.Miten samalla tavalla sipaisen lapsenlapsen hiukset pois poskilta kun oma Saimi-mummoni teki.Letitän letin pienelle ja laitan siihen nauhan.Sekoitan kastiketta pannulla ja käteni on kuin huomaamatta selän takana kuin Hilda-mummillani.Ja muistan viileät aamut jolloin mummin pehmeät kädet nostivat viltin päälleni kun olin puoliunissani potkaissut sen lattialle.Ja jatkoin untani tietäen unessani jo pian aamulla paistaa taas aurinko.
torstai 2. heinäkuuta 2015
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
tämä kesä on kirjakesä
"Hyvä että tulit,niin voidaan yhdessä pitää neuvoa mihin kohtaan se tupa rakennetaan.Sinullehan se on tärkeää,sinähän se joudut seisomaan ikkunassa katsomassa milloin minä purjehdin kotiin.-Tähän näin,tästä missä minä nyt seison voin nähdä veneen mastot,Maija sanoo kääntyessään.Janne tulee hänen viereensä ja kietoo kätensä hänen hartioilleen."
Luoto meressä Myrskyluodon Maija -sarjasta
Luoto meressä Myrskyluodon Maija -sarjasta
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
"Annan sinun lentää en katkaise siipiäsi.Annan sinun mennä en pidä kiinni.Saat tulla takaisin mutta en lupaa että olen niin kuin ennenkin,minunkin sydämeni on lentänyt uusiin tuuliin poissaollessasi.En sano että muutos on paha tai huono tai hyvä mutten estä sitä.Siipesi ovat omasi.Minunkin.Lupaan en katkaise niitä,kummaltakaan."
N Persson
N Persson
perjantai 29. toukokuuta 2015
torstai 14. toukokuuta 2015
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Kotona oloa ja matkustamista ajatuksissaan voi tehdä samaan aikaan,
mietin
kun katselen sängystäni ikkunan takana taivaanrantaa piirtelevää rakasta vaahteraa
se saa joka päivä taakseen uskomattoman kauniita värejä,
unissani
peiton alla torkkuessani samalla kun niistän kevätflunssa
lukiessani,
Heli Laaksosen runot ovat vieneet minut mennessään,
(hän on tulossa Helsinkiin kirjastokierrokselle -jipii 5.5. Lauttasaaren kirjastoon mm)
kuunnellessani matkalle lähtevän haaveita.
Pakkaan laukkuni joka päivä edelleen kuin ajatellen etten tiedä missä illalla sen puran.
Todellakin voi ja saa oppia hitaasti.Hassua miten nopeasti taas oivaltaa sen mikä vei aikaa.
On hyvä olla myös itselleen lempeä.
Odotan ylihuomenna vihdoinkin alkavaa toukokuuta.
Ajatuskin hymyilyttää.
Ajatus sinulle ystäväni kevättuulen matkassa.Voi hyvin.
mietin
kun katselen sängystäni ikkunan takana taivaanrantaa piirtelevää rakasta vaahteraa
se saa joka päivä taakseen uskomattoman kauniita värejä,
unissani
peiton alla torkkuessani samalla kun niistän kevätflunssa
lukiessani,
Heli Laaksosen runot ovat vieneet minut mennessään,
(hän on tulossa Helsinkiin kirjastokierrokselle -jipii 5.5. Lauttasaaren kirjastoon mm)
kuunnellessani matkalle lähtevän haaveita.
Pakkaan laukkuni joka päivä edelleen kuin ajatellen etten tiedä missä illalla sen puran.
Todellakin voi ja saa oppia hitaasti.Hassua miten nopeasti taas oivaltaa sen mikä vei aikaa.
On hyvä olla myös itselleen lempeä.
Odotan ylihuomenna vihdoinkin alkavaa toukokuuta.
Ajatuskin hymyilyttää.
Ajatus sinulle ystäväni kevättuulen matkassa.Voi hyvin.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
joku jota rakastaa ja jotakin mitä toivoa."
Mike Yaconelli
Tästä keväästä ajattelen kuten mummini sanoi "Asioilla ja astioilla on tapana järjestyä."
Kesälomakalenteri on taas keittiönseinällä.
Ja pieniä asioita ,joista koostuu odotuksen ilo, vireillä
On pakko myöntää että olen väsynyt mutten ole lainkaan toivottoman väsynyt.
Pihallamme seisoo jo päivävarjo kuin ihmetellen aurinkoa ja lokkien lentoja .Se seisoo pihapöydän kaverina ...ehkäpä siihen löytyy jalkakin...mies muisteli että saattaa muistaa mihin sen talvensäilöön asetteli.
torstai 16. huhtikuuta 2015
Päivät punoutuvat tästä hetkestä huomiseen jatkuvina ja niin varmoina kuin aallot palaavat uudelleen ja uudelleen rantaa vasten.En tee mitään ja teen koko ajan jotakin.Tärkeää ja jokapäiväistä.On huolia ja on iloa.Tämä kevät on nyt tälläinen.Hyvä kevät tämä kevät on ollut kuitenkin sillä olen saanut lukea ja leipoa sopivasti ja se on minulle tärkeää.Molemmat.
Sarilta sain vinkkinä Allan Wattsin "Epävarmuuden viisauden"ja luen sitä jo toista kertaa enkä varmasti viimeistä.
Helena vinkkasi "Tietoisen läsnäolon oppaan vanhemmille".Kirja ,jota luen nauttien ja iloiten.
Johanna Venton runoilijana löysin kuin uudelleen ,ihmettelen miten olin unohtanut hänen tekstinsä "Ilman karttaa" on koskettava ja hiljalleen luettava.
Siskoni lainasi "Kun mustarastas laulaa" Linda Olssonin kirja .Niin viehättävä ,oikeasti suloinen !
Nostalginen olo jonkinlainen haikeuskin,joka aina keväällä saa minut etsimään tyttövuosien tai nuorenäidin -ajan kirjoja -sai etsimään Pirjo Manniset hyllystäni -niinpä parhaillaan lueskelen "Antoniaa ja irlantilaista kevättä"
Kesälomalistat
uudet punaiset tennarit
rakas pyörä
uusi kahvimuki
pienen pojan kirkas katse ja ensimmäiset hymyt
suklaa
ja mustarastaan laulu.
Iloitsen kaikista
paljon.
Lämpöinen ajatus sinulle omaan arkeesi ja huhtikuuhun joka vielä on viileä.Ihan pian on paljaiden varpaiden ja myöhään pihalla istuttujen iltojen aika.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Hymyjä
uuden ihmeen edessä
hiljaisuutta joka puhuu
teetä ja kahvia -muki kulkee matkassa ja löytyy milloin mistäkin
itsensä kuuntelua ja kuorolaulun yhteisen sävelen ilo
kirkkaita aamuja
urheutta rakkaimmassa
unelmia.
Ei voi olla liikaa.
Tervetuloa huhtikuu.Olet askel kohti kesää vielä aika usein kumisaappaissa vielä mutta ihan pian -
puukengät kopisevat pihalta uuteen päivään.
uuden ihmeen edessä
hiljaisuutta joka puhuu
teetä ja kahvia -muki kulkee matkassa ja löytyy milloin mistäkin
itsensä kuuntelua ja kuorolaulun yhteisen sävelen ilo
kirkkaita aamuja
urheutta rakkaimmassa
unelmia.
Ei voi olla liikaa.
Tervetuloa huhtikuu.Olet askel kohti kesää vielä aika usein kumisaappaissa vielä mutta ihan pian -
puukengät kopisevat pihalta uuteen päivään.
torstai 26. maaliskuuta 2015
Tove Janssonin Kirjeitä
Kevät kulkee ilosta suruun kuin vuoristorata.Enkä pidä enää (kuten nuorena) vuoristoradasta ja sen kyydissä olosta ollenkaan.Mietin tätä kaikkea mitä jokapäivän elämäksi kutsutaan ja huomaan pienuuteni.Ajatukset ovat kovin levällään ja yritän saada ne nippuun sieväksi solmittuina.Välillä se onnistuu paremmin välillä ei ollenkaan.Ja niitä nippuja on pitkin laukuani pieninä muistikirjoihin kirjattuina mietteinä.Eikä jatkuva keskeneräisyyteni toisaalta haittaa lainkaan. Se antaa tilaa ja ilmaa hengittää.Joskus luulin että osaan jo paljon nyt huomaan että opettelua on kokoajan lisää.Olen edelleen se laituri ,johon perhe saapuu lähdöissään ja tuloissaan.Ja hetkittäin huomaan en kaipaakaan muuta.Saan olla se ,joka ottaa ketjut vastaan ja päästää ne menemään.En kysele kysymysten ilosta tai täyttääkseni hiljaisuutta, annan nuorilleni tilaa.On aikaa odottaa ,toisin kuin ennen, vastauksia ,joita en olisi osannut edes kysyä. Se on parhainta.Kädessäni- kuten ennenkin- on hänen kätensä.Tänään.Huomenna.
Toivon sinulle ,joka tämän luit, kaikkea hyvää juuri nyt.Voi hyvin.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
torstai 19. maaliskuuta 2015
En ole varmaan koskaan aikaisemmin nähnyt taivasta sellaisissa väreissä kuin tänä keväänä.Tai sitten en ole ehtinyt sitä katselemaan.Nauroimme toisen tyttären kanssa tänään soppakulhojen ääressä Hietaniemen torin Soppakeittiössä -selvisimme talvesta kesän kynnykselle!Torilla olivat jo ensimmäiset kirpputori myyjät kippoineen ja kampsuineen.
Hän kertoi nähneensä kolmen joutsenen uivan kotirannassaan.Minä katselin kotiintullessani ensimmäistä joutsenparia lentämässä lähirantaan.Haluan muistaa aina miltä tuntuu hymyillä vilkuttamisen jälkeen vielä itsekseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)